Back پرينس چوسياس اوف كوبورج ARZ Фридрих Йосиас фон Саксония-Кобург-Заалфелд Bulgarian Fridrich Josias Sasko-Kobursko-Saalfeldský Czech Friedrich Josias von Sachsen-Coburg-Saalfeld German Ιωσίας της Σαξονίας-Κόμπουργκ-Ζάαλφελντ Greek Prince Josias of Saxe-Coburg-Saalfeld English Frederiko Joŝija (Saksio-Koburgo-Saalfeld) Esperanto Josías de Sajonia-Coburgo-Saalfeld Spanish Friedrich Josias Estonian Frédéric Josias de Saxe-Cobourg-Saalfeld French
Fredrik Josias (saks. Friedrich Josias von Sachsen-Coburg-Saalfeld; 26. joulukuuta 1737 Coburg – 26. helmikuuta 1815 Coburg)[1][2] oli Saksassa sijainneen Saksi-Coburg-Saalfeldin herttuakunnan prinssi ja Habsburgien valtakunnan armeijassa palvellut sotamarsalkka, joka toimi komentajana Ranskan vallankumoussodissa.
Prinssi Fredrik Josiaksen vanhemmat olivat Saksi-Coburg-Saalfeldin herttua Frans Josias (Franz Josias) ja herttuatar Anna Sofia.[1] Prinssi Josias aloitti nuorena sotilasuran keisarillisessa armeijassa, sai 19-vuotiaana ratsumestarin arvon ja osallistui seitsenvuotiseen sotaan. Vuoteen 1773 mennessä hän yleni sotamarsalkkaluutnantiksi. Vuosien 1788–1791 sodassa Turkkia vastaan hän toimi galitsialaisen armeijakunnan komentajana marsalkka Gideon Ernst von Laudonin alaisuudessa. Yhdessä Aleksandr Suvorovin komentamien venäläisjoukkojen kanssa hän saavutti vuonna 1789 ensin voiton Focșanin taistelussa ja löi sitten lähes viisi kertaa omia joukkojaan suuremman osmanien pääarmeijan Rimnikin taistelussa. Jälkimmäisen voiton jälkeen prinssi palkittiin sotamarsalkan arvolla.[2][1] Hän myös valtasi Bukarestin. Vuonna 1791 solmitun Sistovan rauhan jälkeen hän oli jonkin aikaa Unkariin sijoitetun armeijan komentajana.[1]
Coburgin prinssillä oli tärkeä rooli ensimmäisen liittokunnan sodan alkuvaiheessa. Ranskalaisten voitettua Jemappesin taistelun hänet nimitettiin Ranskaa vastaan sotineen keisarillisen armeijan ylipäälliköksi. Hän löi maaliskuussa 1793 kenraali Charles-François Dumouriez’n komentamat ranskalaiset Neerwindenin taisteluissa ja ajoi Ranskan armeijan pois Itävallan Alankomaista.[2][1] Toukokuussa 1793 hän voitti myös Famarsissa.[2] Vuosina 1793–1794 Coburgin prinssi valtasi useita Pohjois-Ranskan kaupunkeja, kuten Condén, Valenciennesin, Le Quesnoyn ja Landrecies’n. Hän voitti ranskalaiset vielä toukokuussa 1794 Tournayssa, mutta kärsi 26. kesäkuuta 1794 ratkaisevan tappion Fleurusin taistelussa ja joutui perääntymään Itävallan Alankomaista. Pian tämän jälkeen hän luopui ylipäällikkyydestä.[2][1]
Prinssi Josiaksella oli morganaattinen avioliitto böömiläisen taloudenhoitajan Therese Stroffekin kanssa. Heillä oli yksi poika.[1]